Alaska, the Final Frontier

Perspectives on the North -kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Viime kerralla ymmärsin, miten suuri osa jenkkien outoudesta on käsitteellistettävissä. Leadership-taitoja, täkäläisiä mainoksia, Sarah Palinia, pioneerimyyttiä ja monia muita kulttuuri-ilmiöitä yhdistää yksi ainoa sana, Frontier. Frontier voi tarkoittaa monenlaisia asioita, kuten Merriam Webster -sanakirjasta lainattu määritelmä osoittaa. Se ei, päinvastoin kuin euroopassa, tarkoita rajaa, vaan ennemminkin mahdollisuutta ja se koetaan äärimmäisen positiiviseksi termiksi.

Professori Judith Kleinfeld on luonnehtinut frontieria seuraavasti self-help -tyylisessä kirjassaan Go For It! Finding Your Own Frontier (2003?):

“In the American imagination, the frontier is a realm of risk and adventure, a place where people have the courage to take a stand, to go for it. The frontier is a place where people show that they can take risks, that they can do it, that they are made of the right stuff.”

Frontier voi siis tarkoittaa sekä fyysistä, että henkistä paikkaa. Fyysisesti se sijaitsee usein pohjoisessa, neitseellisessä autiudessa, jossa yksilöllä on valta valjastaa sekä omat, että ympäristön resurssit parhaaseen käyttöön. Frontier on silmien edessä aukeneva maisema, joka lupaa rikkauksia sille jolla on riittävästi taitoa ja uskallusta ottaa elämä haltuun. Kleinfeld kuitenkin huomauttaa, että ennen kaikkea frontier on mielentila ja että sen voi löytää yhtä hyvin Alaskasta, kuin keskeltä New Yorkin vilinää (34).

Kiinnostavinta jenkkikulttuurin käsitteellistämisen kannalta on kuitenkin frontier-myytti. Frontier-myytillä on selkeät yhteytensä American Dreamin ja Self-made Manin käsitteisiin, sillä myös frontier-myytti korostaa kykenevän yksilön mahdollisuutta kohota ryysyistä rikkauksiin. Minusta olisi mielenkiintoista tietää, mikä osuus mytologialla on ollut siihen, että niin monet eurooppalaiset ovat tulleet tänne etsimään onneaan. Amerikka, mahdollisuuksien maa! Niinpä niin. Voisi sanoa, että nämä myytit tuntuvat olevan jenkeille edelleen hyvin rakkaita ja niitä toisinnetaan lukuisissa erilaisissa yhteyksissä. Niissä on myös jotain syvällä tavalla vetoavaa, mikä tekee niistä erityisen voimakkaita manipulointityökaluja.

Frontier-myyttiä käytetään hyväksi politiikassa mitä erilaisimmin tavoin. Siihen yhdistyy muun muassa ajatuksia siitä, että pohjoinen on jotenkin erityistä aluetta ja etteivät etelän ihmiset voi ymmärtää niitä vaikeuksia, joita pohjoisen vahvatekoiset raivaajat kohtaavat päivästä toiseen ja siksi pohjoisen on annettava päättää itse asioistaan. Suomen pohjoisosissa paljon aikaa viettäneet ihmiset saattavat myös tunnistaa tämän asenteen.


Hyvin mielenkiintoista on se, miten varapresidenttikandidaatti Sarah Palin käyttää frontier-myyttiä hyväkseen. Hän rakentaa itsestään tietoisesti kuvaa alaskalaisena. Hän on jääkiekkoäiti, NRA:n ikijäsen ja nainen, jolle fyysinen työ ei ole vierasta. Aviomiehestään Toddista Palin on kertonut muun muassa, että hän on voittanut moottorikelkkailun maailmanmestaruuden. Tänään CNN:llä oli kuvia Toddista hymyilemässä flanellipaidassaan, jättiläismäinen lohi kädessä ja Toddista koirien kanssa. Palin itse on nainen, joka on voittanut olosuhteet: rikkonut lasikaton pärjäten miehisillä aloilla ja silti hän huolehtii perheestään kuten kunnon äidin kuuluukin. Hän on keskiverto, mutta kuitenkin hyvin erityinen siinä mielessä, että hän on toteuttamassa Unelmaa. Ehkä tässä on osasyy siihen, miksi koko Pohjois-Amerikka tuntuu olevan niin innoissaan tästä bulldogista with lipstick.

Myytillä on kaupalliset sovelluksensa. Alaska One -kanavan mainoksissa frontier-mielikuvia herätellään mitä erilaisimmin keinoin ja sana näkyy useiden U.S.- yritysten nimissä ja imagoissa. Frontier-ajattelu tuntuu olevan erityisen esillä täällä Alaskassa, sillä kuten tuhanet ja taas tuhannet bumperstickerit julistavat niiden hemmetin pic-upien takapuskureissa, Alaska on the Final Frontier. Luulen myös, että frontier on joillekin ihmisille imagokysymys. Täällä kampuksella ainakin pyörii mitä erilaisempia versioita frontiersmanista. Tunnusomaisesti frontiersmanilla on punainen ruutupaita, huolittelematon parta ja korvaläpällinen lippalakki. Frontiersman on juurikin se karhunkaatajasankari, joka on tullut tänne autiuden keskelle etsimään elämäänsä rikkautta, oli se sitten materiaalista tai henkistä. Hän on todellinen yksilö, oman tien kulkija, joka määrittelee itse omat sääntönsä.

Yritän tehdä vielä tarkempia huomioita frontier-kuvaston käytöstä erilaisissa yhteyksissä. Ehkä raportoin siitä vielä enemmän myöhemmin. Minusta se on äärettömän mielenkiintoinen ikkuna jenkkikulttuuriin, sillä tuo aivan pieni käsite tekee monista käsittämättömistä asioista käsitteellistettyjä. Voisi sanoa, että se on peräti kätevä. Lupaan myös laittaa joitain kuvia lähitulevaisuudessa. Edellisessä postauksessa luvattu “huomenna” oli ajan yliarviointia. Viikko on ollut aivan liian kiireinen koulutöiden suhteen, jotta olisin ehtinyt käsittelemään kuvia. Ja hei, pitäähän sitä joskus relatakin!

Frontier on muuten mainittu tässä postauksessa 23 kertaa.