Ajattelu rikastuu lukemalla ja tekemällä

Jälleen takana viikonloppu J:n ja T:n ja perheen kanssa. Olimme heidän mökillään, satoi koko viikonlopun, mutta ehdinpähän ainakin lukea paljon. Kävin minä peräti tunnin kävelyllä erään joen varrella, mutta kyllästyin nopeasti loputtomaan kivikkoon ja piiskuttavaan sateeseen, joka vähän kuin huomaamattani oli kastella minut läpimäräksi. Paikka oli kuitenkin upea. Sitä ympäröivät lumihuippuiset vuoret jotka aina välillä tulivat esiin sadepilvien takaa - varmaankin ihan vaan vieraanvaraisuuttaan - näyttääkseen hieman painostavilta aivan niin kuin kunnon vuorten kuuluukin. Mökki itse oli hirsisalvoksista rakennettu, iso ja alunperin varastoksi tarkoitettu mörskä, jota T, J, ja muutaman muut kanssaomistajat remontoivat asumiskuntoon.

Huonon kelin ansiosta olen kuitenkin aikataulussa koulutöiden suhteen. Niitä on nimittäin paljon. Täällä tulee kotiläksyksi kaikennäköisiä kirjoitustöitä sen lisäksi, että kurssien lopussa täytyy tehdä tentti tai essee. Kursseja varten luettavia kirjoja on kamala pino ja häpeäkseni minun täytyy myöntää, ettei englannin lukeminen käy minulta lainkaan niin nopeasti kuin suomen. Kuulin tosin joltain, ettei täällä odoteta kovin kummallista akateemista tasoa, ellei oppilas sitten itse halua loistaa. Vaan tarkemmin en asiasta tiedä. Koko arvostelusysteemi on minulle suuri kysymysmerkki, samoin vaatimustaso.

Minusta on hyvä että täällä on niin paljon lukemista kuin on, sillä ajattelu rikastuu lukemalla ja tekemällä. Kriittistä ajattelua korostetaan myös jokaisen kurssin kohdalla. Kirjallisissa töissä pyydetään usein esittämään omia ajatuksia aiheen tiimoilta, pelkän faktojen opettelun sijaan. Pidän myös siitä, että täällä lahjakkaat ja motivoituneet saavat erityistä huomiota, sekä erityisiä oppimismahdollisuuksia. Systeemi tavallaan kaappaa lahjakkaat mukaansa kannustaen yhä parempiin ja parempiin suorituksiin. Suomessa taas opetus on yliopistotasollakin tasapäistävää. Toisaalta uskon, että kannustuskelkasta on helppo pudota jos vaikka kärsii yhden huonon vuoden. Tavallaan se siis saattaa olla melko armotontakin.

Täällä opiskelijat maksavat tuhansia dollareita opiskellumahdollisuudestaan. En edes halua tietää, mitä lukukausimaksut ovat huipputason yliopistoissa. Niillä rahoilla hankitaan enemmän opettajia opiskelijaa kohden, kuin mitä Suomessa on saatavilla. Se puolestaan parantaa ohjauksen intensiteettiä ja myös opetuksen laatua. Suomessa tuntuu usein siltä, että opetushenkilökunnalla olisi parempaakin tekemistä kuin opetus, sillä heillä on omat tutkimuksensa, puhumattakaan hallinnollisista velvollisuuksista. Usein tuntuu myös siltä, ettei luentojen sisältöä ole mietitty ihan loppuun asti. Onko tosiaan tarkoituksenmukaista aloittaa aineopintojen kurssin luennot pohtimalla antropologian perusteita (jotka siis pitäisi olla hallussa jo peruskurssista lähtien)? Ja onko tarkoituksenmukaista kiduttaa opiskelijoita kaikennäköisillä huonosti koordinoiduilla vierailuluentosarjoilla, joihin vakionaamat aina tulevat pitämään vakioluentonsa?

Northern Studiesiin minut on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi. Opettajat ovat tuntuneet olevan vilpittömästi mielissään siitä, että minä olen tullut kaukaa Suomesta opiskelemaan heidän oppiainettaan. Onhan se varmaankin aika imartelevaa. Sain heti kulkuoikeuden Northern Studies -opiskelijoiden omaan, kotoisaan taukotilaan, Tingetiin. Lisäksi minut luvattiin heti esitellä muille skandinaaveille ja suomalaisille, joita täältä löytyy. Vieraanvaraisuuden aiheuttamassa hämmennyksen tilassa lupauduin pitämään esitelmän Kalevalasta. Satun tietysti tietämään aiheesta yhtä sun toista ja esityksen rakentaminen voisi olla ihan mielenkiintoista ja palkitsevaakin, mutta se teettää taas paaaaaljon lisätöitä. Englannin puhuminen ei hirvitä enää. Joku kanssaopiskelija Tingetissä sanoi että on kiva kuunnella minun puhuvan, sillä korostukseni on niin mielenkiintoisen kuuloinen.

Nyt on taas nukkumaanmenoaika. Lisään huomenna kuvia vuoristosta ja Suuresta Öljyputkesta, joka kulkee Alaskan halki kuljettaen öljyä pohjoisen kentiltä etelän satamiin pitäen Alaskaa elossa.