Alaska, rakkaani.

Pitkältä tuntuneen talven jälkeen, paperisodan, gradun ja kiireen jälkeen, istun lämpimäntuntuisena kevätsunnuntain iltana suosikkikahvilassani Fairbanksissa internetin äärellä. On mukava kuunnella kun muut asiakkaat (kasa nuoria) soittavat pianoa ja laulavat yhdessä.

Olen ollut täällä Fairbanksissa jo puolitoista kuukautta ja koettanut saada elämääni jälleen kerran kuntoon hakemalla töitä ja sisustamalla taas uutta asuinpaikkaa joka on tällä kertaa vanerilla silattu mökki metsän laidalla. Siellä on kompostoiva sisävessa ja juokseva vesi (joka täytyy tosin itse kantaa säiliöön) joten kyse on suoranaisesta luksuksesta. Helsingissä vietetyn sydäntalven jälkeen tuntuu mahtavalta ettei tuolla näy taivaalla vain kaupungin valojen punertamaa pilviverhoa, vaan tähdet ja revontulet. Olen seurannut revontulia monena yönä, samoin kuin Jupiterin ja Venuksen konjuktiota ja kuu paistaa sisään olohuoneen ikkunoista täydenkuun öinä.

Kevätpäiväntasauksen jälkeen tuli kevät ihan parissa päivässä ja jo viime viikonloppuna paikallisessa baarissa tapettiin ensimmäinen hyttynen. Täällä vuodenajat vaihtuvat hyvin nopeasti, toisin kuin Suomessa. Täydestä talvesta kevättalven kautta täyteen kevääseen on tänä vuonna tapahtunut noin kuukaudessa. Hämmästyttävin muutos tapahtuu ehkä kuitenkin ihmisissä: yhtäkkiä kaikilla on hymyt herkässä, ihmiset liikkuvat vilkkaammin ja ravintolat täyttyvät ihmisistä joilla on kaikilla erinäisiä syitä juhlia. Masentuneet ystävät kömpivät ulos koloistaan, ja ihan selvästi ihmiset jotka ovat olleet täällä koko talven vaikuttavat helpottuneilta siitä että taas on selvitty yhdestä talvesta. Edessä on vihdoinkin se lyhyt mutta suloinen kesä jolloin on toteutettava kaikki ne projektit joita talvella suunniteltiin. Ehkä ihmiset toimivat osittain aurinkovoimalla?

Minuun kevät vaikuttaa samon kuin aina ennenkin: minulle tulee selittämätön tarve päästä istuttamaan kasveja ja suunnittelemaan kaikkea mitä aion tehdä kesällä. Minä ja J teemme vanhoista autonrenkaista korotettuja penkkejä jotka aiomme aida talon kulmalle niin, etteivät naapurustomme hirvet syö kaikkea. Tänä vuonna lisäksi ylitin itseni ja perustin matokompostin josta olen todella innoissani. Nyt keittiön nurkassa on matofarmi jossa sadat kompostimadot ahertavat tunnollisesti kaalinkantojen ja hedelmänkuorien kimpussa. Jes!

P.S. Asiaan mitenkään liittymättä, minä ja J jännitämme Nenana Ice Classic:ia, jossa veikataan päivää ja tarkkaa kellonaikaa jona Nenana-joen jää murtuu.