Trans-polaarinen seikkailu jatkuu uusilla pituusasteilla

Kuinka ollakkaan, olen jälleen Suomessa. Turistiviisumini loppui ja Condor Air lennätti minut viime viikolla takaisin tänne järvien ja mäntyjen maahan. Oli haikeaa jättää Fairbanks jälleen kerran tietäen että Suomessa minun täytyy jälleen muttaa rinkkani uuteen paikkaan (Oulu), hankkia töitä, hankkia kavereita... lyhyesti sanottuna keksittävä elämä uudelleen. Taas. Teen sen ilmeisesti aina noin puolen vuoden välein. Ehkä tämä -- kesäisin 65N, 148W, talvisin 60N, 60-65N, 25E -- on tällaista modernia nomadismia.

Fairbanksista lentäminen oli jotenkin mukavaa. Menomatkalla kentälle pysähdyimme täyttämään auton tankin ja jouduin käymään halaamassa huoltoaseman myyjää hyvästeiksi. Kentällä vaihdoimme J:n kanssa kuulumiset tuttujen lentokenttätyöntekijöiden kanssa, konetta odotellessani törmäsin norjalaiseen ystävääni joka oli menossa isänsä syntymäpäiville, ja Frankfurtin lentokentällä törmäsin vielä yhteen Alaskalaiseen tuttuun. Fairbanks on eräässä suhteessa kuin pieni kylä jossa kaikki tuntevat toisensa. Mutta minä olenkin pohjimmiltani pikkukylätyttö.

Nyt odottelen J:tä saapuvaksi Suomeen. Hän sai viime keväänä loistavan idean hakea vaihto-opiskelemaan Suomeen sillä välin kun odottelemme että jenkkibyrokratian valtaisa koneisto prosessoi paperini ja julistaa minut kokelasjenkiksi. (Noin seitsemän vuoden menestyksekkään oleskelun jälkeen he voivat initioida minut täysjenkiksi.) Mielenkiintoisesti J osallistuu samaan vaihto-ohjelmaan joka toi minut alunperin Fairbanksiin, eli University of the Arcticin North2Northiin. Ja hän haki Ouluun, tuohon lapsuuteni suureen kaupunkiin, jossa aina kävimme kun menimme Etelään. Olen oikeastaan innoissani Ouluun muuttamisesta ja siitä, että näen J:n yhden päivän päästä, eikä kolmen kuukauden ja yhden päivän päästä.

Kävin muutama viikko sitten UAF-kampuksella ihan vähän niinkuin huvin vuoksi katsomassa josko entinen pomoni olisi työhuoneellaan. Ei ollut, mutta törmäsin Northern Studies professoriini, joka kutsui minut ja J:n perinteiseen syys-potluckiin. Kunniavieraana oli eräs Oulun yliopiston historian professoreista, joka oli Alaskassa tekemästä tutkimusta Yhdysvaltain hallinnon 2 maailmansodan aikaisista suunnitelmista siirtää suomalaispakolaisia Alaskaan. Mielenkiintoista. Alaskan ja Suomen välisten suhteiden historia todella yllättää toisinaan.