Hieman historiasta.

Viime viikkoina olen viettänyt aikaa opiskellen. On paljon tekemistä, mutta en halua valittaa, sillä pidän siitä. Kuka tarvitsee kampuksen ulkopuolista todellisuutta kun voi sen sijaan hautautua kirjakasaan odottamaan kevättä? No olen minä ulkonakin käynyt, mutta pääasiassa aika on kulunut joko kirjaston kuudennessa kerroksessa, tai naapuritalon kahdeksannessa. Varsinkin naapuritalon kahdeksannes on mukava paikka. Se on nimeltään Writing Center ja ideana on se, että siellä on aina aukioloaikoina englannin kielen opikelijoita lukemassa ja kommentoimassa ihmisten esseitä. Minä olen saanut aivan korvaamatonta tukea ja palautetta sieltä. Minusta tuo on todella hyvä idea josta kaikki hyötyvät. Kielenopiskelijat saava oikolukuharjoitusta ja rahaa, aloittelevat kirjoittajat tukea ja palautetta. Loistavaa. Lisäksi tuutorit ovat hyviä ihmisiä ja tunnelma paikassa on riittävän kotoisa ja rento, että siellä viihtyy.

Osittain viihtymiseen on syynä englanninkurssikaveri joka aina jaksaa motivoida minua artikkelien, partikkelien ja prepositioiden suhteen. En vaan tajua artikkelisääntöjä! Mutta en ole kovin huolissani siitä, vaikkakin hieman turhautunut. Olen kuitenkin ihan normaalissa englantia englanninkieliselle -kurssilla ja pärjään yhtä hyvin kuin muutkin.

Elämä alkaa jokseenkin vakiintua täällä. Ihmiset ovat esimerkiksi tulleet tutuiksi sekä Wickersham'sissa, että sen ulkopuolella. Minulla on kiipeilyseuraa ja minulla on lukuseuraa--ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa. Koulu menee hyvin ja kaikki on aika mainiosti koti-ikävänpuuskia lukuunottamatta. Ei minulla mitään itkuraivarikohtauksia ole, vaan ihan vain puhdas ikävä kaikkia. Olisi niin mukavaa mennä joskus viikonloppuna kotiin syömään ja katsomaan telkkaria, tai istua kavereiden kanssa Bobsissa, tai mitä ikinä. Viimeksi iski ikävä, kun sain postista paketillisen hapankorppuja ja muita herkkuja Suomesta. Kirje äidiltä ei myöskään helpottanut.

Tänään istuin keittiössä saksalaisen kaverini kanssa juomassa viiniä huonon opiskelupäivän päätteeksi (kumpikaan ei ollut saanut mitään aikaan). Hän näytti kuvia Roomasta ja hitto, täytyy myöntää että minulla on ikävä Eurooppaa. Ensimmäistä kertaa ikinä. Mutta tätä se juuri on: kun olen Jenkeissä, tunnen itseni kovin eurooppalaiseksi, vaikka olenkin Suomesta. Ilmeisesti kuitenkin pystyn jotenkin identifioimaan itseni Eurooppalaiseen kulttuuriperintöön, huolimatta siitä että Suomi on samalla tavalla lähes yhtä “historiaton” kuin Alaska. Tai ei Suomi ei ihan niin historiaton ole; alkoihan historia sentään reippaasti ennen 1700-lukua.

Täällä Alaskassa erityisesti, ja Jenkeissä yleensä, kaikki on melko uutta ja viimeaikaista. UAF on muun muassa perustettu 1922 kieppeillä ja vaikka se on paljon nuorempi kuin Helsingin yliopisto, se lasketaan täällä vanhaksi. Mutta kumpikaan näistä yliopistoista ei ole mitään verrattuna niihin, jotka muodostuivat keskiajalla islamilaiseen maailmaan ja Eurooppaan.

Ja sitten on kapunki. Kun kävelee Roomassa, kaikkialla on antiikin raunioita ja ikimuistoisia rakennuksia, jotka ovat vielä käytössä. Tukholmassa on jäljellä keskiaikaisia kortteleita, samoin kuin varmaankin useimmissa eurooppalaisissa kaupungeissa. Helsinki taas on eurooppalaisittain uusi kaupunki, mutta senkin vanhimmat osat ovat kaiketi peräisin jostain 1700-1800 -lukujen vaihteesta. Fairbanks puolestaan perustettiin samaan aikaan, kun Helsingissä rakennettiin jugend-linnoja, siis vuonna 1901.

Mutta sitten päästäänkin siihen ongelmaan, kuka määrittelee historian tai historiattomuuden. Täällä, yhtä hyvin kuin Suomessakin, voi tuntua historiattomalta, kun rakennushistoria ei ulotu tuhansien vuosien taakse. Oikeastaan kyse on kuitenkin vain perieurooppalaisesta näköharhasta, sillä täällä on asuttu tuhansia ja tuhansia vuosia. Asujat eivät vain ole jättäneet muistomerkkejä olemassaolostaan paljoa muualle kuin paikannimiin, jotka nekin ovat täällä Alaskassa jääneet suurelta osin eurooppalaisen arroganssin jalkoihin. Kyllähän täällä Alaskassa on ihmisiä ollut siinä kuin Euroopassakin. Ja kultuuria. Ja historiaa. Täällä on eletty, kuoltu ja rakastettu ihan kuten kaikkialla muuallakin. Tällaisten "historiattomien" kultuurien historiaa osaa arvostaa vasta kun lakkaa katsomasta asioita mittapuuna kivilinna, sillä sopivampi mittapuu on oikeastaan lumikenkä tai kajakki.

Hyvä on. Historia tarkoittaa suomalaisessa tieteenperinteessä krjoitettua, kronologista selontekoa tapahtumista. Täällä ei ole ollut kirjoitusta--ei siis historiaakaan. Historian toivat Alaskaan ensin Venäläiset, ja sittemmin Amerikkalaiset löytöretkeilijät.

Minua tuollainen historiakäsity kuitenkin hieman kylmää, vaikka on se ehkä määritelmänä perusteltu. Kolumbus ei löytänyt Amerikkaa, sillä se oli löytynyt jo viimeisen jääkauden aikana, ehkä aiemminkin. Hän ei mitenkään astunut puhtaaseen, neitseelliseen maahan sillä täällä oli ihmisiä, joita myös intiaaneiksi kutsutaan. Silti tuota Eurooppalaista versiota Amerikan löytymisestä on opetettu koulussa niin inupiaqeille kuin irlantilaisillekin. Erityisen hyvin tämän historiantajuttomuuden ilmaisi Rhonda Kaujak Katsak, suullisen historian kirjassa Saqiyuq: “There was this mentality that Columbus discovered America, therefore he discovered you, you came from him, that type of thing (Wachowich 1999,196).” Jotenkin aluperäisasukkaita ei vain laskettu ihmisiksi, jotka voisivat löytää mitään, vaan he olivat eurooppalaisten löydettävissä, samoin kuin kulta ja turkikseläimet.

Täällä on kuitenkin asuttu Steve J. Langdonin mukaan mahdollisesti jopa 50,000 vuotta sitten (1993, 6).Vanhimpina aikoina Beringinsalmena tunnettu alue lienee ollut ruohokangas, jonka yli mammutit muuttivat uudelle mantereelle ihmisten seuratessa riistan perässä. Hitaasti Pohjois-Amerikkaan päätyneet kulttuurit eriytyivät ja erikoistuivat paikallisen tiedon kasvaessa. Beringinsalmen läpi ei kulkenut samanlaista mentaalista rajaa, kuin nykyään, vaan se oli vähän kuin sisämeri; se ennemminkin yhdisti, kuin erotti ihmisiä. Alaskan alkuperäiskansojen erilaiset kultuuriadaptaatiot ovat nerokkaita ja suullinen historia ulottuu kauas myyttiseen alkuaikaan, jolloin Korppi loi maan ja antoi ihmiselle lohen. Eikö sitä lasketa?