AK 99775

En ole liian pitkään aikaan ehtinyt kirjoittamaan ja sillä aikaa elämäni on kääntynyt ympäri. Tästä taitaa siis tulla pitkä postaus kaikesta siitä, mitä on tapahtunut aina siitä lähtien kun istuin lentokoneeseen, päättyen tähän hetkeen, jona istun eräässä Fairbanksilaisessa askarteluhuoneessa kääriytyneenä makuupussiin (koska on aivan pirun kylmä!).

Lennot siis menivät yllättävän hyvin, paitsi että Arlandan lentokentällä huonolla englannilla esitetyt kysymykset siitä, mitä olen menossa USA:han tekemään ja onko kukaan koskenut laukkuihini tai elektroniikkaani, pääsivät yllättämään pahasti. Arlandan jälkeen seuraava pysäkki oli New York, mikä oli pelkän lentokentänkin perusteella aikamoinen kokemus. Terminaalin ikkunasta näkyi pilvenpiirtäjiä ja kauniisti rakennettuja siltoja ja kaikki oli niin suurta ja vierasta, että tajusin vihdoinkin olevani ulkomailla. Maahantuloportti, jossa asiakirjat jälleen tarkastettiin, oli koristeltu jenkkilipuilla ja seinillä oli julisteita jossa korostettiin sitä, että nyt sitä ollaan kotimaan turvallisuuden etuvartiossa. Että on tärkeää vastata kaikkiin typeriin kysymyksiin ja antaa virkamiehille jälleen kerran sormenjäljet ja valokuvat. Huh. Ihme kyllä Anchoragen lentokenttä taisi olla pahempi. Siellä oli julisteita joissa kehotettiin tarkkailemaan kanssamatkustajien outoa käytöstä ja raportoimaan siitä henkilökunnalle. Voimme yhdessä laittaa Isoveljen viralta tarkkailemalla toisiamme.. No, lennot sujuivat kommelluksitta. Oli kuolettavan tylsää ja nukuin melkein koko ajan.

Mukavanoloisessa Anchoragelaisessa hostellissa nukutun yön jälkeen seuraava etappi oli Fairbanks. Janet haki minut lentokentältä ja vei heille. Kävin kävelyllä läheisessä metsikössä ja nukuin monta tuntia. Metsän lajisto on samanlaista kuin Suomessakin, mutta se oli koivikkoa ilman mainittavaa määrää havupuita. Janet kertoi, että metsäpalot tuhoavat usein puustoa täällä Alaskan keskiosissa, joten luulen että koivikko oli kasvanut paloaukealle. Kuusiakin täällä on. Ne ovat samantapaisia kynttiläkuusia kuin lapissa, mikä johtunee siitä ettei täällä päin Alaskaa tuule talvisin juurikaan, vaan lumi pääsee kasaantumaan puiden oksille. Mäntyjä en muista nähneeni montaakaan. Kaikenkaikkiaan Alaskassa on hämmästyttävän samannäköistä kuin Suomessa, vaikka vuoristot (joita Fairbanksiin ei siis ole) muuttavat maiseman samalla hyvin erilaiseksi.

Faibanks vaikuttaa ihan sympaattiselta pieneltä kaupungilta. Kullankaivuuhistoria on hyvin esillä, samoin alkuperäiskulttuurien taide. Eskimoiden suhteen tosin vaikuttaa siltä, että suhtautuminen on täällä samanlaista kuin suomalaisen matkamuistobisneksen suhtautuminen saamelaisiin. Taide ja käsityö ovat hyväksyttyjä osia kulttuuria mutta muusta on turistin vaikea saada tietoa. Tai ehkä kyseessä on näköharha, joka johtuu siitä, että vain taide ja käsityö ovat kaupallisesti hyödynnettävissä. Minä en tiedä paikallisista alkuperäiskulttuureista mitään, mutta yritän tänä syksynä saada ohjelmaani mahtumaan aihetta koskevan antropologian kurssin. Olisi liikaa kaikkea mielenkiintoista luettavaa, mutta liian vähän aikaa ja liian vähän mahdollisuutta.

Fairbanks on yleisilmeeltään täysin erilainen kuin mikään kaupunki joita olen aikaisemmin nähnyt. Se on levinnyt laajalle alueelle ja talot ovat matalia. Värit ovat eriliaisia kuin Suomessa. Ehkä kirkkaampia, vaikka en vielä osaa tarkemmin määritellä mistä se erilaisuus koostuu. Erikoisuutena löysin Chena-joen varrelta hylätyn talon, jonka päätykolmiossa lukee "Masonic Temple". Autoja on kaikkialla, sillä bussit eivät kulje kovin hyvin. Tai sitten bussit eivät kulje kun autoja on kaikkialla.. Bussilinjoja on kuitenkin opittava käyttämään, sillä matkat eri paikkojen välillä ovat paikoitellen liian pitkä jopa pyörälle.



Englannin puhuminen on ollut sekä helppoa että vaikeaa. Helppoa se on yleisesti, mutta Janetin kanssa vaikeaa. Hänen kanssaan en osaa ilmaista itseäni kunnolla, ehkä siksi että yritän aina selittää hänelle asioita, joille minulla ei ole sanoja. Mikä esimerkiksi on puhelinliittymä? Entä lähihoitaja? Hän taas on alkanut selittämään minulle asioita hyvin perinpohjaisesti. Eilen hän luki netistä Bushin vastaisia bumperstickereitä. “Nation unde clod”, “More trees, less Bush” ja niin edelleen. Sitten hän selitti ne minulle aina alkaen kulttuurillisista viittauksista. Tulee hieman tyhmä olo. Pitäisi kertoa, että minulla on paljon populaarikulttuurin luomia representaatioita jenkeistä, kiitos internetin ja televisioviihteen.

Se sentään selvisi miksi Thanksgiving-päivänä syödään aina kalkkunaa. Se oli joku inkkarijuttu.