Elämä ilman kännykkää on mahdollista!

Tajusin tuossa vähän aikaa sitten, että olen elänyt pian puoli vuotta ilman kännykkää. Tai oikeastaan lähes ilman kännykkää, sillä minun vanha, väärillä taajuuksilla operoiva nokialaiseni palvelee herätyskellona. Minulla ei siis ole käytössä sitä pientä, taskuun mahtuvaa kapistusta, jota ilman en ajatellut voivani elää kun asuin Suomessa. Ja ihan hyvin menee! Vastoin pahimpia pelkojani minä en ole erakoitunut, tapaan silti kavereita ja elämä on muutenkin aika hyvälaatuista. Minulla ei ole epävarma olo kun olen jossakin ilman puhelinta (jos vaikka jotain sattuu!), eikä minusta myöskään enään tunnu siltä kuin jotain hyvin oleellista puuttuisi.

Oikeastaan on helpottavaa kun ei koko ajan tarvitse huolehtia jäikö puhelimeen äänet päälle luennoilla, eikä tarvitse myöskään käydä maratonpuheluita bussissa. Lisäksi kaverit ovat tapaamisten suhteen paljon täsmällisempiä nyt kun ei ole mahdollista soittaa samalla sekunnilla kun meidän piti tavata paikassa X ja selittää että, “Sori kun kulkuneuvo X on vähän myöhässä. Oon siellä viiden minuutin päästä”. Kukaan ei myöskään valita että minua olisi mahdotonta tavoittaa, sillä sähköposti ja Facebook pitävät huolta päivittäisistä yhteyksistä. Minusta tuntuu vapaalta kun kukaan ei saa minua helposti ja kätevästi kiinni, eikä kukaan myöskään odota minun olevan koko ajan tavoitettavissa.

Toisaalta taas minulla on sellainen olo kuin ehkä jäisin jostain paitsi kun en istu koko päivää kotona (meillä ei ole puhelinvastaajaa). Ja jos odotan puhelua, ei tunnu järkevältä poistua talosta. Tänään esimerkiksi tajuan paljon paremmin miten murphylaisittain tehokkailta vanhat puolimaagiset temput, kuten “Jos odotat puhelua, mene kylpyyn”, voivat tuntua. Tavallaan odotettu puhelinsoitto on ilman kännykän suomia mahdollisuuksia siis ambivalentilla tavalla sekä miellyttävä, että epämiellyttävä tapahtuma, jos kylpykikka on käytössä.

Niinpä. Ottamalla kännykän mukaan kylpyhuoneeseen välttää sen ikävän tunteen kun täytyy kiireellä nousta lämpimällä vedestä, etsiä pyyhe, ja juosta viluisena puhelimeen jonka toisessa päässä on vielä huonolla tuurilla joku joka haluaa puhua pitkään. Sitten kun puhelu loppuu, on kylpyvaahto laskeutunut, vesi jäähtynyt ja muutenkin mahdollisuus rentouttavaan kylpyyn on ohi.

Magian on määritelty olevan “supranormaalien olentojen, voimien ja vaikutusten valvontaan, hallintaan ja pakottamiseen perustuva menettelytekniikka”. Perinteisesti etnografit ovat erottaneet magiasta neljänlaista ajattelua: 1) Similia similibus: sama aiheuttaa samaa; 2) “Mikä tapahtuu kuvalle, tapahtuu kuvatulle”; 3) "kerran kosketuksissa olleilla on jatkuva yhteys", sekä 4) Pars pro toto: "osa edustaa kokonaisuutta".

Minusta tuollainen kylpy-puhelu -ajattelu vaikuttaa magialta, sillä siinähän tehdään jotakin (mennään kylpyyn), minkä puolestaan pitäisi edesauttaa vaikutuksen ilmenemistä (puhelin soi), ilman että näillä kahdella asialla on ilmeistä kausaalista suhdetta toisiinsa. Ehkä Murphyn lakeja mukaileva magia edustaa viidettä periaatetta, joka on “epäonnekas tapahtuma tapahtuu varmemmin kuin onnekas”. Mutta nyt ollaan jo sivuraiteilla..

Tahdon kuitenkin sanoa teille, modernin teknologian orjat, että elämä ilman kännykkää on mahdollista (tosin, elämä ilman irkkiä, feisbuukkia ja sähköpostia ei edelleenkään).