Sinne ja takaisin -- San Fransiskoon

Tein reissun Fairbanksista Seattleen, Seattlesta Portlandiin, Medfordiin, San Fransiskoon ja taas takaisin. Kuvat ja lyhyet selostukset ovat matkan varrelta, mutta kokonaista selontekoa en jaksa alkaa kirjoittamaan, kun on kaksi viikkoa koulua aikaa. Vähääkään kunnianhimoisemman matkakertomuksen kirjoittamiseen menisi paljon paljon aikaa, eikä minulla ole moista. En tiedä teistä, mutta minä en ole lukenut kovin montaa matkakertomusta joista jaksaisin kiinnostua. Tässä kuitenkin yksi hyvä, joskin jo vähän vanhempi: http://www.angelfire.com/extreme4/kiddofspeed/chapter1.html

Turistikuva. Näimme Seattlen melko pikaisesti, mutta lauantai-iltainen kävelymme -- epätoivoisesti hostellia etsimässä -- teki lähtemättömän vaikutuksen. Kaikkialla tuoksui kevät ja baareissa oli livemusiikkia ja onnellisessa humalassa olevia ihmisiä. Seuraavana päivänä ostimme vege-hotdogit, kävelimme ympäriinsä, ja jatkoimme bussilla Portlandiin.


Vessanseinäkirjoitusfaneille terveisiä Cafe Bauhausista:



Portlandissa oli hieno co-op kauppa
josta ostimme hyvin tuoreita vihanneksia (jotain mitä AK:sta ei löydy) ja pullon paikallista viiniä. Tuli hyvä iltapala.




Portlandista jatkoimme junalla johonkin paikkaan joka oli niin tylsän ja tasaisen näköinen etten muista edes sen nimeä.

Maisemat olivat huikaisevia kun juna kulki iltahämärässä vuoriston halki. Siellä satoi lunta ja sain jonkinlaisen käsityksen punapuista.

Juna on ehdottomasti hieno tapa matkustaa. Maisemat vilisevät silmissä, jalkatilaa riittää ja kanssamatkustajat ovat usein aika tapauksia.





Maisema tosin näytti liian usein tältä. Avohakkuita oli paljon ja radanvarsi oli paikoitellen täynnä jättiläismäisistä puista koostuvia runkokasoja.

On ajoittain hyvin surullinen ajatus, että ihmislaji on levittäytynyt niin laajalle alueelle, terrorisoiden muuta luontoa. Miksi ihmeessä ihmiset eivät nyt vain tajua ettei nykyinen meininki voi jatkua?